Häiriö

Syö kuin pikkulintu - seitsemän kertaa oman painonsa verran


Tarinaa siitä, kuinka ruoka on muuttunut elämän tärkeimmäksi asiaksi

Nimi: Varpunen
Sijainti: Finland

3.6.05

-0,0 kg. (En syö enää ikinä, tai juo, tai hengitä.)
Eilisiin lisäksi siivu kinkkua ja kaksi siivua juustoa.

Haukka ehdotti eilen, että varaisi minulle ajan joltakin sopivalta päänkorjaajalta. Olisi pitänyt käyttää tilaisuus hyväkseen (vaikka ei se sitä kuitenkaan sitten olisi tehnyt), mutta en minä vain voi. Vihaisin Haukkaa enemmän kuin koskaan tähän mennessä, ja syyttäisin sitä jokaisesta muutoksesta mihinkään suuntaan.

Lisäksi vitutti, kun se yritti tuollakin vain pelastaa oman nahkansa. Ei meidän suhteesta tule ihanaa ja täydellistä enää pelkästään sillä, että minä en sähläisi ruuan kanssa. Todennäköisimmin lähtisin kävelemään saman tien, kun tajuaisin pystyväni muuttamaan jotain edes ihan vähän johonkin suuntaan.

Toissapäivänä kaveri, joka ei ollut nähnyt minua pitkään aikaan, huomautti laihtumisestani. Hieman kadehtien, hyvänä asiana. Minulle se kuitenkin tarkoittaa vain: "Olit ennen hirveä läski." En haluaisi millään tavata ihmisiä, jotka muistavat minut aavistuksenkaan lihavampana kuin nyt. Saisikohan menneisyyden kanssa rikottua välit jotenkin?