Häiriö

Syö kuin pikkulintu - seitsemän kertaa oman painonsa verran


Tarinaa siitä, kuinka ruoka on muuttunut elämän tärkeimmäksi asiaksi

Nimi: Varpunen
Sijainti: Finland

2.6.05

-0,5 kg
Mandariini
2 rommipirtelöä
Kämmenellinen herneitä ja neljä kappaletta niitä sellasia juustonaksun oloisia, mutta pyöreitä.
100 grammaa kylmäsavuporoa, neljä viipaletta ruisleipää (taas voilla ja kinkulla, vitun leipä, kun on niin kuivaa ilman), lautasellinen makaronilaatikkoa.
Oksensin.

Aamu alkoi jo siedettävästi, kun kuuden aikaan ei huvittanutkaan mennä lenkille kostoksi eilisestä leivästä. Rommipirtelö ja sen seuralaiset menivät alas ilman sen suurempia mietteitä. Halusin humalanpoikasen kestääkseni sen, että tein uhmakkuuttani tylsyyskuolemaa eilisen, ja tänään ja huomennakin jään ulkopuoliseksi. Olisin varmaan alkoholisti, jos en pelkäisi lihomista niin hysteerisesti.

Hyvä alku kaatui siihen, kun Haukka pisti viestin, että voitais vaikka käydä terassilla taivastelemassa. Käytiin Kiwin kanssa vielä kaupassa, ja ostin ihan järjellisiä asioita, tai sellaisiksi ulkopuolisen silmissä luokiteltavia ainakin. Poroa (proteiineja, ja maksaa niin rutosti, ettei voi syödä paljoa), kalkkunaa (sama perustelu), sitruunamehua (ei tuota vettä juo eläinkään paljaana, sitä paitsi paastopäivinä elimistö pysyy edes jotenkin hereillä). Niinpä niin.

Kiwi vilkaisi ostoskoriani tavalla, joka ärsytti. Tuskin se tällä kertaa mitään virhettä huomasi, mutta kävin silti puolustuskannalle. Onneksi murjotus sentään peittyi pakkaamissähläämiseen.

Kotona Haukan lähtö näytti venyvän ja tapoin aikaani tuttuun tapaan syömällä. "Mä voisin käydä suihkussa ennen terassille lähtöä. Saanko muuten syödä tuon makaronilaatikon lopun?" Yritin vielä viime tingassa selittää itselleni, että oikeastikin syömäni määrä ei ratkaisevasti poikkea normaalin aikuisen naisen lounaasta, mutta epäonnistuin nähdessäni vessassa turvonneen mahan (laktoosillista maitoa, mutta kun se näytti niin epämiellyttävältä silti) ja lihavat reidet (ihan niin kuin ruoka siirtyisi kahdessakymmenessä minuutissa vatsalaukusta reisiin). Kaikki ulos, nopeasti, vaikka sattuisikin.

Posket ovat viime aikojen keventymisen takia ohentuneet sen verran, että turvonnut sylkirauhanen tekee kuopan eteensä. Hienoa. Ihan niin kuin joku olisi huomannut sitä, etten olekaan huomenna laihempi kuin tänään. Ajatus on kuitenkin sietämätön.

Olisi pitänyt sittenkin käydä vaikka vain juoksemassa. Alkoholin nauttiminen oli virhe, kun ei sen jälkeen uskaltanut lähteä.