Häiriö

Syö kuin pikkulintu - seitsemän kertaa oman painonsa verran


Tarinaa siitä, kuinka ruoka on muuttunut elämän tärkeimmäksi asiaksi

Nimi: Varpunen
Sijainti: Finland

1.6.05

-0,6 kg (enimmäkseen edellisen illan ryyppäämisen takia)
Kaksi mandariinia
Kaksi viipaletta leipää (voilla ja kinkulla)
0 oksentamista
Puoli tuntia jumppaa

En lähtenyt Kiwin ja poikien kanssa syömään, koska päiväunienkin läpi muistin, kuinka älytöntä ravintolassa syöminen on. Ensin päätän, etten ota mitään, sitten korkeintaan kaljan, seuraavaksi edessäni on hirveä vuori rasvaisinta, mitä koko paikasta saa. Yritän nirsoilla ja syödä mahdollisimman hitaasti, lopulta olen ensimmäisenä valmis ja kärsin hirvittävistä omantunnontuskista, muutun vaikeaksi ihmiseksi ja mietin loppuillan, missä olisi paras oksentaa.

Olisinhan minä toki voinut mennä perässä myöhemminkin, mutta tuskin menen. Osittain Haukan takia, koska haluan näyttää, kuinka kärsin kyhjöttäessäni täällä neljän seinän sisällä. Tämä nyt on tietenkin aivan turhaa, ei se ole niitä herkkävaistoisimpia ihmisiä, peli on vielä kesken ja ilmeisesti minulle ollaan vieläkin eilisestä vihaisia. Kuitenkin suurempi osuus on sillä, että alkoholissakin on energiaa. Ei olisi vielä vuosi sitten uskonut, että tämä menee näin pitkälle. Oksensinhan minä silloinkin monta kertaa tuosta syystä, mutta se oli vain sellaista spontaania itseinhoa. Ei se etukäteen vielä ahdistanut.